Caesar: De bello Gallico liber VI

Gallia est omnis divisa in partes tres.

Caesar on vaikuttavimpia historiallisia hahmoja, ja opin hänen nimensä jo ensimmäisellä latinan tunnilla lukiossa. Pääsin oppimaan hänestä lisää Caesar-aineopintokurssilla, jolla luimme kirjaa ”Caesar, De Bello Gallico”. Kirjaa lukiessa tulee muun muassa ilmi, että Gaius Julius Caesarin elämä oli täynnä kaikenlaisia tapahtumia, sotimista ja sotataktiikoiden kehittelyä. Kirja on hyvin monivaiheinen. Caesar suorittaa suuren määrän erilaisia asioita, välillä taas kirjassa keskitytään kuvailemaan tuon ajan vallitsevia olosuhteita ja ympäristöä.

Gaius Iulius Caesar (100-44 eKr.) kuului vanhaan ja arvostettuun Iuliusten patriisisukuun. Siltikin hän oli vir popularis eli esiintyi kansan etua ajavana poliitikkona. Caesarin tädin mies oli sotapäällikkönä ja kansan miehenä mainetta niittänyt Gaius Marius, mikä vaikutti luultavasti myös Caesarin toimintalinjan valintaan. Virkaurallaan Caesar eteni reippaasti. Hän aloitti kvestorina vuonna 68 ja pääsi yhdeksän vuoden kuluttua vuonna 59 uran huipulle, konsulin virkaan. Vuonna 63 Caesarista oli jo tullut ylipappi, pontifex maximus, jolla oli myös poliittista vaikutusvaltaa valtionuskonnon ylimpänä vaalijana. Vuonna 60 Caesar solmi Crassuksen ja Pompeiuksen kanssa ensimmäisen  triumviraatin, kolmen miehen liiton. Tämän liiton vaikutukset näkyivät käytännössä muun muassa siinä, että Caesar sai erikoisvaltuudet Gallian käskynhaltijan tehtävien hoitamiseen kymmeneksi vuodeksi (58-49). Tänä aikana Gallia tuli pysyvästi Rooman valtakunnan osaksi. Vaikutusvaltansa ja runsaan rahan turvin Caesar, Crassus ja Pompeius ohjailivat useita vuosia valtakunnan asioita, tosin varoen kajoamasta perinteiseen valtiojärjestykseen.

Triumviraatti hajosi, ja kun Pompeius oli palannut senaatin puolelle, oli edessä kansalaissota. Voittajaksi selviytyi Caesar, jonka käytössä oli Gallian sodissa harjaantunut armeija. Diktaattorin valtuuksin hän ryhtyi korjaamaan yhteiskunnallisia epäkohtia. Ei tiedetä, missä vaiheessa Caesar oli päättänyt pyrkiä yksinvaltiaaksi. Kansalaissotaan Pompeiusta vastaan Caesar lähti taatakseen oman turvallisuutensa. Jos hän olisi senaatin määräyksen mukaisesti hajoittanut sotajoukkonsa, se olisi niissä oloissa merkinnyt poliittista itsemurhaa. Lisäksi Caesar tarvitsi valtaa toteuttaakseen suunnittelemansa yhteiskunnallisen uudistusohjelman. Päästyään kansalaissodassa voitolle vuonna 48 Caesar antoi nimittää itsensä diktaattoriksi ja sai näin muodolliset valtuudet järjestellä valtakunnan asioita. Mutta määräajan kuluessa Caesar ei luopunutkaan diktaattorin asemasta, vaan antoi vuonna 46 nimittää itsensä siihen eliniäksi samoin kuin konsulin virkaansakin. Hänelle myönnettiin erilaisia huomionosoituksia ja etuisuuksia. Hänelle pystytettiin kuvapatsaita, alttareita ja temppeleitä. Saipa hän oman nimikkokuukaudenkin (mensis Iulius). Kaikenlaisten uudistustöidensä lisäksi Caesar ehti saavuttaa mainetta myös kirjailijana. Hänen selkeästä ja yksinkertaisesta esitystavastaan tuli monien aikalaisten tyyli-ihanne. Muistiinpanoissaan Gallian sodasta tekijä on taitavasti kirjannut lähihistoriaa, jonka kulkua hän on itse ollut ohjailemassa täydellä teholla. Muun muassa käyttämällä itsestään kolmatta persoonaa hän omaksuu tarkoituksellisesti eräänlaisen ulkopuolisen tarkkailijan roolin. Tämän vuoksi lukija saa sellaisen vaikutelman, että tapahtumien erittely on viileän puolueetonta. Caesar kaihtaa suoranaista tosiasioiden vääristelyä, mutta hän valikoi sopivasti aineistoa jättäen itselleen epäedullisia seikkoja kertomatta. Pyrkimys on ymmärrettävä: Caesar ei halunnut antaa aseita poliittisten vastustajiensa käsiin.  

Alkuteksti ja suomennos

Teksti on saatavilla pdf-muodossa, suomennos sekä alla että pdf:nä. Luetaan siis otteita Caesarin Gallian sodan 6. kirjasta - vaihteeksi (erittäin) klassista latinaa!

1. Monista syistä odottaessaan suurempaa Gallian kapinaa Caesar ryhtyi pitämään kutsuntaa legaattien Marcus Silanuksen, Gaius Antistius Reginuksen ja Titus Sextiuksen avulla. Samalla hän pyysi prokonsuli Gnaeus Pompeiusta, koska kerran tämä itse jäi pääkaupungin läheisyyteen ylipäällikkyyden kanssa valtion asioiden hoitoa varten, käskemään niitä, jotka tämä oli konsulin uskollisuuden valalla ottanut palvelukseensa Alppien tämänpuoleisesta Galliasta, kokoontumaan sotamerkkien alle ja lähtemään luokseen. Hän piti hyvin tärkeänä Galliassa vallitsevan käsityskannan säilyttämistä vastaisen varalle ja halusi Italian apuneuvojen näyttävän niin suurilta, että jos jokin sodassa olisi häviön omaa, niin hän ei ainoastaan voisi lyhyessä ajassa korjata sen, vaan myös lisätä suuremmilla joukoilla. Kun Pompeius oli suonut tämän ( = suostunut pyyntöön) sekä valtion että ystävyyden nimissä, hän nopeasti suoritti värväyksen omien miestensä kautta, sekä muodosti että johdatti luokseen kolme legioonaa ennen, kuin talvi ehti kulua loppuun. Lisäksi hän tuplasi niiden joukkojen määrän, jotka hän oli menettänyt Quintus Tituriuksen kanssa, ja opetti ( = osoitti) nopeudella ja joukoillaan, mihin Rooman kansan kuri ja sotavoimat pystyivät.

26. On hirvenmuotoinen härkä, jonka otsan keskikohdalta korvien välissä esiintyy yksi sarvi, korkeampi ja pystysuorempi kuin ne sarvet, jotka ovat meille tuttuja. Sen kärjestä leviää laajalle ikään kuin kämmeniä ja oksia. Naaraan ja uroksen ulkomuoto on sama, sama sarvien muoto ja suuruus.

27. Samoin on niitä, joita kutsutaan hirviksi. Näiden muoto ja turkin kirjavuus on aivan samanlainen kuin vuohilla, mutta ne ovat hieman suurempia ja sarviltaan tylppiä. Niillä on sääriluut ilman nikamia ja niveliä, eivätkä ne levätäkseen vaivu maahan, eivätkä ne voi nostaa itseään pystyyn tai ylös, jos ne romahtavat onnettomina jostakin kaatumisesta. Näillä on puut makuupaikkoina. Ne nojautuvat niihin ja vain näin hiukan nojautuneina saavat lepoa. Kun metsästäjät ovat havainneet näiden jäljistä, minne niillä on tapana vetäytyä, he kaivavat siinä paikassa kaikki puut alta juuriltaan tai kaatavat puut vain sen verran, että ne näyttävät jäävän pystyssä olevilta. Kun hirvet ovat nojanneet siihen tapansa mukaan, ne murjovat heikot puut painollaan ja samalla romahtavat itsekin.

28. Kolmas on niiden laji, joita kutsutaan alkuhäriksi. Ne ovat suuruudeltaan hiukan norsujen alapuolella, ulkonäöltään, väriltään ja muodoltaan härän kaltaisia. Niiden voima ja nopeus ovat suuria, eivätkä ne säästä ihmistä eikä villieläintä, jonka ne ovat huomanneet. Näitä germanit innokkaasti tappavat pyydystettyinä sudenkuoppiin. (Subjektina ovat poikkeuksellisesti germanit, koska heistä on puhuttu kirjan aiemmissa kappaleteksteissä.) Tällä työllä nuoret miehet kovettavat itseään ja harjoittautuvat tällä metsästyksen lajilla. Ne, jotka ovat surmanneet niitä useita, esitettyään sarvia todisteena julkisesti saavat suurta ylistystä. Mutta eläimet eivät voi tottua ihmisiin eikä kesyyntyä, ei edes pienokaisina pyydystettyinä. Niiden sarvien suuruus, muoto ja ulkonäkö eroaa paljon meidän härkiemme sarvista. Kerättyään niitä innokkaasti ne reunustetaan reunoilta hopealla ja käytetään pikareina mitä suurenmoisemmissa pidoissa.

30. Basilus tekee, kuten käskettiin. Hän kulkee matkan nopeasti ja vastoin kaikkien arvelua ja yllättää monia pahaa aavistamattomia pelloilla. Heidän ilmoituksestaan hän rientää itse Ambiorixin luo siihen paikkaan, jossa tämän sanottiin olevan vain muutaman ratsumiehen kanssa. Sattuma kykenee paljoon sekä kaikissa asioissa että varsinkin sodassa. Sillä suuresta sattumasta tapahtuu niin, että Basilus hyökkäsi hänen itsensä, varomattoman ja vielä valmistumattomankin kimppuun ja että ihmiset näkivät hänen tulonsa ennen, kuin huhu ja sanoma tuotiin tiedoksi. Ambiorix oli niin suuresti onnekas, että hän itse vältti kuoleman, vaikka häneltä oli riistetty kaikki sotavarusteet hänen ympäriltään sisältäen matkavaunut ja hevoset. Mutta se tapahtui siitäkin, että rakennuksen ollessa metsän ympäröimänä kuten gallien asuinpaikat tavallisesti ovat, koska he helteen välttämisen vuoksi useimmiten pyrkivät metsien ja jokien läheisyyteen, hänen matkakumppaninsa ja läheisensä torjuivat vähän aikaa ahtaassa paikassa meidän ratsumiestemme voimaa. Näiden taistellessa eräs hänen omasta väestään asetti hänet hevosen selkään. Metsät peittivät pakenijan. Siten sattuma vaikutti paljon sekä hänen joutuessaan vaaraan että sitä välttäessään. 

Elena Chakhvatovan puolesta