 |
J.R.R. TOLKIEN: HOBBITUS ILLE – AUT ILLUC ATQUE RURSUS RETRORSUM
Teksti ja suomennos:
In foramine terrae habitabat hobbitus: nec foedum, sordidum madidumque
foramen, nec extremis lumbricorum atque odore caenoso impletum, nec etiam
foramen aridum, inane, harenosum, in quo nihil erat ad considendum aut edendum
aptum; immo foramen-hobbitum, ergo commodum.
Quod ianuam omnino rotundam,
fenestrae navis similem, viridem pictam cum bulla aeraria flaventeque in media
accurate defixa habuit. Aperta est ianua in atrium tubulatum, cuniculo simile:
cuniculus autem commodissimus, non fumidus, cum parietibus lacunatis et solis
pavimentatis et tapetis tectis, qui sellis expolitis et plurimis uncis ad
petasos amiculaque suspendenda ornatus est – nam hospites hobbito placebant.
Cuniculus, magis minusque in linea directa iter faciens, porro et porro in
latus Collis – Collis Ille, ut totus populus multa milia passuum circum illum
appellavit – sinuabat, ex quo multae et parvae fores apertae sunt, alter hinc
alter illinc. Ascendere scalas hobbito non opus fuit: cubicula, balnea,
apothecae, cellae penariae (multae earum), vestiaria (fuerunt hobbito conclavia
vestibus omnino dedicata), culinae, triclinia, omnia in eodem plano fuerunt,
profecto in eodem meatu.
Maan
kolossa asusti hobitti: se ei ollut inhottava, likainen ja kostea kolo, täynnä
madonpäitä ja loanhajua, eikä myöskään kuiva, tyhjä, hiekkainen kolo, jossa ei
ollut mitään istumista varten tai syötäväksi kelpaavaa. Päinvastoin: se oli
hobitinkolo, eli siis mukava.
Siinä oli täysin pyöreä ovi,
laivanikkunan kaltainen, vihreäksi maalattu, jossa oli kuparinen ja
kullankeltainen nuppi tarkasti keskelle kiinnitettynä. Ovi avautui tunnelimaiseen,
maanalaista käytävää muistuttavaan eteiseen: mutta käytävä oli mitä viihtyisin,
ei savuinen, siinä oli paneloidut seinät sekä kivilaatoilla päällystetyt ja
matoilla suojatut maalattiat, ja se oli sisustettu koristeellisilla tuoleilla
sekä lukuisilla naulakoilla hattujen ja päällysviittojen ripustamiseksi –
vieraat olivat nimittäin hobitille mieluisia. Käytävä, enemmän tai vähemmän
suorassa linjassa kulkien, mutkitteli edemmäksi ja edemmäksi Kukkulan kupeeseen
– Tuon Kukkulan, kuten koko kansa monta peninkulmaa sen ympärillä sitä kutsui –
josta monet pienet sisäänkäynnit avautuivat, yksi täältä, toinen sieltä.
Hobitin ei ollut tarpeen kiivetä portaita: kamarit, kylpyhuoneet,
viinikellarit, ruokavarastot (useat sellaiset), vaatehuoneet (hobitilla oli
täysin vaatteille omistettuja huoneita), keittiöt, ruokasalit, kaikki olivat samassa
tasossa, tosiaankin samalla käytävällä.
Quid
est hobbitus? Hobbitis opus est, ut opinor, explanatione quadam hodie, quoniam
rari facti sunt et Hominum Magnorum, ut nos appellant, timidi. Sunt (aut erant)
homines parvuli, circa dimidium proceritatis nostri, et minores quam nani
barbati. Barbae hobbitis non sunt. Est illis paululum aut nihil magiae, praeter
vulgare cottidianum genus, quod illis usui est ut taciti et cito se auferant
quandocumque talis ingens et stulta gens qualis tu et ego rustice errat,
strepitum similem elephantis faciens, quem illi milibus passuum abhinc audire
possunt. Proclivitatem ad pinguem ventris habent; in coloribus splendidis
(plerumque viridi et luteo) se vestiunt; calceos non induunt, quod plantae
pedum coriis naturalibus augentur et capillis densis calidis fulvis sicut
crines in capite (qui sunt crispi); longos peritos fulvos digitos habent,
vultus apertos, et risus altos sucososque rident (imprimis post cenam, quam bis
in die edunt quandocumque possunt).
Mikä
on hobitti? Hobiteista on tarpeen antaa tänä päivänä jokin selitys, niin
otaksun, koskapa he ovat käyneet harvinaisiksi ja aroiksi Isoja Ihmisiä (kuten
he meitä kutsuvat) kohtaan. He ovat (tai olivat) pikkuruisia ihmisiä,
suunnilleen puolet meidän pituudestamme, ja pienempiä kuin parrakkaat kääpiöt.
Hobiteilla ei ole partaa. Heillä on vähän tai ei yhtään taikavoimaa, lukuun ottamatta
yleistä, tavanomaista tapaa, joka heille on hyödyksi, haihtua paikalta ääntä
päästämättä ja joutuisasti joka kerta kun sellainen valtavan ja typerän lajin
edustaja kuin sinä ja minä harhailee moukkamaisesti, pitäen elefantin lailla
meteliä, jonka he voivat kuulla peninkulmien päästä. Heillä on taipumus vatsan
lihavuuteen; he pukeutuvat kirkkaisiin väreihin (useimmiten vihreään ja
kullankeltaiseen); he eivät käytä kenkiä, koska heidän jalkapohjiaan vahvistaa
luontainen nahka ja jalkojen päältä kasvaa tuuheita, lämpimän kullanruskeita
karvoja, jollaiset ovat myös heidän hiuksensa (jotka ovat kiharat); heillä on
pitkät, näppärät, rusehtavat sormet, vilpittömät kasvonilmeet, ja he nauravat
syvältä kumpuavaa ja makeaa naurua (etenkin päivällisen jälkeen, jonka he
syövät kahdesti päivässä aina kun suinkin voivat).
Fortuna
insolita, quodam mane iampridem in tranquilitate orbis terrarum, cum minus clamoris
et plus viridis erat, et hobbiti etiam numerosi fortunatique erant, et Bilbo
Baggins post ientaculum in fore stabat fumum emittens ex fumisugio longo ligneo
ingentique, quod ad digitos laneos (compte pectitos) pedum paene declinabat –
advenit Gandalphus. Gandalphus! Si tu quartam partem solum audivisses
rerum quae ego de illo audivi, et ego minimam solum omnium rerum, quae audiri
possunt, audivi, tu ad fabulam mirabilem quamlibet praeparares. Ubicumque ille
iter fecit, fabulae et facinora audacia oriebantur, in modo insolitissimo.
Epätavallinen
onni, eräänä aamuna kauan sitten maailman rauhassa, kun oli vähemmän huutoa ja
enemmän vehreyttä, ja hobitit olivat yhä runsaslukuisia ja onnekkaita, ja Bilbo
Reppuli seisoskeli ulkona aamiaisen jälkeen päästellen savua pitkästä, puisesta
ja valtavan suuresta piipusta, joka kaartui lähes villaviin varpaisiin asti
(jotka olivat tyylikkäästi kammatut) – saapui Gandalf. Gandalf! Jos olisit kuullut vain
neljäsosan asioista, jotka minä olen hänestä kuullut, ja minä olen kuullut vain
hyvin pienen osan kaikista asioista, jotka voidaan kuulla, sinä valmistautuisit
mielin määrin ihmeelliseen tarinaan. Missä tahansa hän teki matkaa, tarinat ja
seikkailut saivat alkunsa mitä yllättävimmällä tavalla.
Satu Tuomisen puolesta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti